8:07
Heräsin aamulla 5:43, simahdettuani illalla vaatteet päällä sänkyyn noin klo 18. Hain keittiöstä suklaakakkua ja vaniljajäätelöä, joista olin eilen illalla jäänyt paitsi, ja vetäydyin huoneeseeni syömään ja lukemaan kirjaa. Kirja on Eat Pray Love, Elizabeth Gilbert. Metsästin kyseistä opusta Australiassa ollessani varsin kuumeisesti, ja kuin ihmeen kaupalla sain vaihdettua sen jo lukemaani romaaniin erään fellow travellerin kanssa viimeisenä iltana. Aloitin lukemisen 28 tuntisen lentomatkani alussa. Jo luettuani aloituskappaleen, päätin lukea kirjaa kolmen kappaleen pätkissä, hyvää tekee mieli säästellä. Ja olen toteuttanut päätöstäni jääräpäisesti, vaikka yleensä toimintaani hallitsee heti-kaikki-mulle-nyt- mentaliteetti.
Olen saanut suunnatonta inspiraatiota kirjasta. Ja ehkä vähän myös Australian-matkastani. Vietin kuukauden Australiassa, kulkien paikasta toiseen. Aina oli joku paikka minne oli seuraavaksi mentävä, eikä suoraan sanottuna edes tehnyt mieli pysähtyä mihinkään, asettua. Silti, mieltäni painoi alituiseen lievä merkityksettömyyden tunne.
Ote matkapäiväkirjastani, viimeiseltä sivulta:
"23.11.2010
Pilvien päällä Frankfurt - Helsinki -välillä.
Huomasin just, ettei oo PITKÄÄN aikaan ollu näin valoisa ja odottavainen fiilis, kuin nyt kun oon palaamassa kotiin. Jotenkin niin paljon ovia avoinna ja mahdollisuuksia, joihin tarttua :)
Kirjoitin mitä haluan -listaa. Mitään niistä en olis pystyny kuvitella voivani toteuttaa, jos olisin jäänyt Ausseihin. Siellä oli liikaa uutta ja ihmeellistä jo muutenkin.
Elämä on matka, jota on kiva maustaa kaikella jännittävällä. Jos mausteista tulee elämä, alkaa pidemmän päälle karsastaa kyseistä pippuria."
Joten nyt, vaaksasta viisastuneena, lähden etsimään niitä mausteita, joita haluan heittää tähän soppaan. Ja samalla yritän totutella heräämään ja nukkumaan ihmisten aikaan. Vaikka tosin vähän miellyttääkin ajatus siitäv,että mulla yksin on koko maailma, kun herään 6:00 aamulla. Eihän kukaan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan herää tähän aikaan.
